Niin ja näin nautitun aamiaisen jälkeen otettiin GPS avuksi, ja suunnistettiin kohti Viking Linen satamaterminaalia illan lähtöä varten. Tarkoituksena oli laittaa kulkupelit parkkiin, ja lähteä kävelemään kaupungille. Siinä kaupungin suuntaan talsiessamme huomasin kuinka joku muukin oli huomannut miten katamaraani on hyvä, heh heh.
Bongasin myös matkan edetessä laiturista aivan oikean höyryveneen, terassin edestä kylläkin.
Vierailimme myös sukellusmuseossa, jonne oli ihme ja kumma vapaa pääsy. Juttelimme myös tovin museon pitäjän kanssa eri laitteista mitä museossa oli tuolloin.
Seuraavaksi tungimme itsemme museoon, jossa säilytettiin vanhoja höyryveneitä, moottoriveneitä yms. vesikulkuneuvoja.
Kyllä tuossa höyrykoneessa on sitä jotain, kun vain tietäisi mitä.
Myös Tukholmassa olevat patsaat, ja rakennukset ovat hienoja, tämäkin on muistaakseni Nordisk Museum, tai jotain sellaista.
Nähtiin siinä Kuninkaalliset ratsujoukotkin liikennettä sotkemassa.
Jossain vaiheessa saatiin nauttia tuosta oudosta valoilmiöstä, auringosta nimeltään, jonka saattelemana menimme nauttimaan Hot Dogit jonnekkin aukiolle, jossa oli joku tapahtuma kiihdytysautoineen, ja pyörineen.
Aika hieno peli, vai mitä??
Kierroksen päätyttyä kävelimme satamaan, katsoimme Renussa hieman DVD:tä tietokoneelta, kunnes oli aika alkaa jonottamaan laivaan pääsyä.
Odottavan aika on pitkä, sanovat, mutta eipä hatiä mitiä.
Kunnes laiva saapui, ja lastaus alkoi.
Enpä tiedä, lähtö Tukholmasta oli jostain syystä tosi haikeaa, matka kohti Suomea alkoi.
Siinä sitä sitten istuttiin kuin tatit metsässä, ja katseltiin esityksiä, ja keskusteltiin matkasta yms. mitä sylki suuhun toi. Jossain vaiheessa oli sitten aika ryömiä autokannen alla olevaan kopperoon, jota hytiksi voisi erheellisesti kutsua, ja ajatella huomista päivää, ja kotiin saapumista.
   
Minusta tähän kuvaan on hyvä lopettaa tämä reissu. Arin voiton merkki kertoo mitä ainakin minun mielessä pyöri, unen hiipiessä silmiin. 3660 ja jotain kilometriä, pari viikkoa ja ziljoonia tapahtumia, kokemusta roppakaupalla sekä uskoa lisää, että matkailua voi tehdä näinkin. Matka oli kokemuksen arvoinen, vannottiin kovasti, että joskus vielä reissataan lisää. Seuraavana aamuna kiireesti kotiin, vaikka vettä satoi, ja Arin Honda alkoi enteellisesti kolisemaan, jonka syyksi myöhemmin ilmeni piloille syöpyneet venttiilien keinuvivut, 750 VF:n tyyppivika kuulemma.

Siitä huolimatta:

WE WERE THE WINNERS ! ! !
   
VIDEO1  
VIDEO2  
   
   
Edellinen  
   
Edellinen sivu