18.07.2005

Uusi päivä, uudet kujeet. Tänään oli ohjelman suhteen tiukka päivä. Lämpötila kohosi jonnekin 30 asteen paremmalle puolelle, ja kuten sanottua, suunnitelmissa oli autoilua, nähtävyyksiä, marssimista, kiipeilyä, ja paljon paljon muuta. Ensiksi ajoimme autolla läpi kauniin maaseudun ohi peltojen paikkaan, josta oli aikoinaan louhittu kiveä tienpohjien tarpeeksi, ja varmaankin paljon muuhunkin. Louhoksen pohjalle ei saanut mennä, mutta kun me katselimme maisemia, niin huomasimme pohjalla olevalla lammella ihmisiä jotka olivat siellä uimassa. Oli siellä muitakin todisteita käynneistä, koska porukka oli tehnyt louhoksen pohjalle nimiä, ja sydämiä kivistä muistoksi vierailusta. Aikamme katseltuamme jatkoimme matkaa, ja eikös aivan tien varressa pötköttänyt vanha kaksimoottorinen kuljetuskone, joku Iljushin se muistaakseni oli, ja joku irvileuka oli sille antanut nimeksi Enola Gay. Eipä siinä paljoa muu auttanut kun tutkia kone ulkoa päin kunnolla. Kone näytti olevan päällisin puolin hyvässä kunnossa, ja kyseisestä yksilöstä saattaisi joku rikas keräilijä jopa jotain maksaa, jos kone olisi myynnissä. Lappua myynnistä ei näkynyt (en ole se rikas keräilijä joka sen voisi ostaa), mutta yksinäiseltä se siinä pellolla näytti. Kone sijaitsi jonkun pienen kentän kupeessa, jossa oli konekorjaamo.

Jatkettiin taas matkaa, ja seuraavaksi kohteena oli luostari, joka oli perustettu erään luolan päälle, jossa oli asunut munkki. Sisällä ei saanut kuvata, mutta katselimme paikat, ja siirryimme viileästä sisältä paahtavaan ulkoilmaan. Seuraavaksi lähdimme patikoimaan luostarin takana olevalle vuorelle, korkealle mäelle, ja siellä sijaitsevalle isolle ristille, joka saattaa näkyäkin jossain kuvassa huipulla. Tällöin kyllä kävi mielessä ettei tästä hyvä seurannut. Kyllähän se söi luontoa, kun periksi ei iljennyt antaa, siitä olisi seurannut sellainen posken soitto, että loppu reissu olisi ollut auttamattomasti pilalla. Keuhkot huuti ilmaa, hiki valui noronaan selkää pitkin, kipinät vain sinkoili silmissä, mutta Lenkan perässä vain tultiin ilman kuuluvaa vikinää... Ajattelin minä huipulla, että jos olisi ollut vähänkään pitempi matka, niin kesken olisi jäänyt, aivan varmasti. Aikamme maisemia katsottuamme palasimme alas, ja kohti seuraavaa kohdetta.

Matkalla pysähdyimme syömään jäätelöt, jota ei välttämättä olisi kannattanut tehdä, koska sen jälkeen taas tuli aivan karmea jano. No mutta kumminkin seuraava kohde oli Kuningas Charlesin linna, joka oli loppujen lopuksi kumminkin kiinni. Tshekeissä oli se jännä juttu, että nähtävyydet oli sunnuntaisin, ja maanantaisin kiinni, eikä mekään päästy kuin pääportille ihastelemaan.

Siinä sitten illan mittaan kävimme hakemassa Lenkan äidin auton pois korjaamolta, sekä syömässä paikallisessa ravintolassa aivan upean aterian huikeaan 2 € hintaan per lärvi. Olutkin kustansi sen huiman 0,5 € puolen litran tuopilta, joten siellä eli herroiksi verrattuna Suomen nylkyrihintoihin. Monta kertaa Tshekeissä ollessani tuli mieleen, että tänne täytyy tulla uudestaan, eikä vain halpojen hintojen vuoksi. Maa on aivan mahtava kaikilta osin, ja jos joku sanoo, että siellä on rumaa, ja likaista, niin on niitä kommunisti taloja täälläkin, ja paskaa joka paikka täynnä. Siinä sitten rentouduttaessa, ja illan viiletessä totesimme ne harvinaiset sanat, ettemme ennen ole olleet... Tshekeissä.

VIDEO1

VIDEO2

VIDEO3

Edellinen

Edellinen sivu

Seuraava sivu